Sunnuntain aamulenkki tehty ja lapsi nukkuu, nyt voi siis hetkeksi siirtyä pohtimaan kulunutta viikkoa. Jos joissakin yhteyksissä sanonta "paranee loppua kohden" pitää paikkansa niin ei tässä viikossa ainakaan.
Yleensä varsin puuduttava maanantai näytti tällä viikolla hieman paremman puolensa ja toi mukavan yllätyksen liittyen SDP:n puoluekokous vaaleihin. Itsekin piiritoimistolla pitkän illan viettäneenä olin puolenyön aikaan kotiin tullessani varsin iloinen. Lappeenrannan seudun vaaliyhtymän paras äänisaalis oli iloinen yllätys, kiitos siitä äänestäneille! Jos kuitenkin jotain toivottavaa olisi ollut niin olisihan tältä listalta voinut joku toinenkin nuori läpi mennä. Jos listalla olleesta ehdokkaasta 1/3 on nuoria niin tulos olisi voinut paremmaltakin näyttää.
Puoluekokous "huuman" jälkeen viikko jatkui arkirutiineilla. Tiistai illan tanssi treenit, liittokokouksen uurnavaali valmisteluja, kevätkokous ilmoitus lehteen ja käytiin myös nauttimassa auringosta ja kevätmarkkinoista. Sitten alkoi se loppu huipennus, joka ei siis tällä kertaa ollut missään määrin myönteinen. Torstai iltana pikku "Iita" oli nuhainen ja siitä alkoi taas yhden flunssan sairastaminen. Jotenkin se vaan on niin kurja katsoa kun pieni on kipeä eikä raukka osaa muuta olla kuin äkäinen. Teho-tätien (siskojeni 6- ja 8v) seura perjantain yökylä vierailun merkeissä kyllä vähän Venlaakin piristi, mutta tyttöjen lähdettyä on ollu surupuserossa ja nenä vaan entistä enemmän tukossa eikä luonnollisesti unikaan hyvin maita.
No eipä ollut sitten tämä sairastelu viikon ainut murhe vaan kaiken huippuna lauantain uutinen Metallin vaaleista. Tässä on siis lähdettävä parin tunnin kuluttua uurnavaalipaikalle seisoskelemaan siltä varalta, ettei joku ole uutisia kuullut ja sattuu paikalle tulemaan (joka on mielestäni todella epätodennäköistä). Mielelläni toki jäseniä palvelen, mutta tilanne vaan tuntuu nyt niin käsittämättömältä. Tietäen urakan, joka on ammattiliiton vaalien merkityksen selvittämisessä jäsenille ja äänestämään kannustamisessa, on tämä tilanne varsin kurja. Mikään surkuttelu ei tietenkään auta vaan täytyy toivoa, että kun tieto nyt tulee kuinka vaali tullaan suorittamaan, olisi jäsenillä vielä intoa äänestää. Koska vika ei ole Metallin eikä etenkään niiden, jotka ovat ehdokkaiksi asettuneet ja osoittaneet kiinnostusta asioihimme vaikuttaa, toivoisin, että sotkusta huolimatta äänestämään lähdettäisi myös myöhemmässä ajankohdassa. Tiistaihin asti nyt siis odotellaan, että miten uusiksi nämä huhtikuun suunnitelmat vielä menevätkään...
No jos sitten loppuun jotain todella positiivista niin aurinko on näyttäytynyt täälläpäin tällä viikolla ihmeellisen usein ja saanut todella odottamaan lumien sulamista ja kesää. Auringon paisteen innoittamana siivosin jopa autoni (takakonttia myöten) ja tämä on siis jotain todella edistyksellistä, kuten kaikki kyydissäni joskus olleet tietävät :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti