Vaalipäivän kynnyksellä

Täytynee tunnustaa, että kirjoittelu näin vaalien alla on jäänyt hieman vähiin. Uskon kuitenkin, että se tärkein työ tehdään ja on tehty jossain aivan muualla. Näin vaalipäivän kynnyksellä on myös myönnettävä, että hieman on perhosiakin vatsassa. Vaalitulos kokonaisuudessaan jännittää ja on mielenkiintoista nähdä millaiseksi Uuden Lappeenrannan uusi valtuusto muodostuu. Sen lisäksi, että toivon luonnollisesti Demareiden säilyttävän ykkösasemansa toivon myös, että kokemuksen rinnalle mahtuisi tuoreita kasvoja. Vaalipaneeleita kiertäessä yhdessä muiden puolueiden nuorten ehdokkaiden kanssa voin aidosti toivoa menestystä myös heille.

Vaikka vaalipäivälle on luvattu "koiranilmaa" toivotaan kuitenkin, ettei se uhkaa demokratiaa vaan saadaan aikaan hyvä äänestysprosentti.

Huomista jännittämään ja unelmista todeksi!!!

Hyvä Metalli!

Eilen istuin piiiiitkässä puolueen kevätpiirikokouksessa ja kesken kokouksen sain puhelun, joka kertoi Metallin vaalien iloisista uutisista. Vieläkään ei henkilökohtainen tulos ole tiedossa, mutta tärkein on: Tuki Yhteistyön vaaliliitolle ja metallin demareiden työlle on selkeä! Suurena ilon aihe on autoalan vaalitulos, viime vaaleista yli 10% vahvempi kannatus yhteistyön vaaliliitolle. Tämä kertoo siitä, että vastuunkantajien työtä arvostetaan ja eteenpäin katsoville kehittäjille on annettu tuki.

Harmillista tosin oli äänestysprosentin jääminen alle viidenkymmenen, mutta toisaalta vaalin pitkittymisen seurauksena tämä oli odotettavissa.

Näissä tunnelmissa on mukava aloittaa vapun vietto. Onnea siis Metallin Demarit ja autoala!!! Hyvä Me!

Ps: Tätäkin ilon aihetta voi lähteä huomenna juhlistamaan vappumarssille!

Viimein pääsin mukaan

Pääsin eilen viimein mukaan demarinuorten pj paneeli kiertueelle. Harmittavat päällekäisyydet ovat ensimmäisiä paneeleita haitanneet mutta jospa tämä nyt tästä. Tampereella oli pieni mutta oikein mukava porukka ja paneelista ja keskustelusta jäi hyvä fiilis. Tätä Pj taistoa ei varmasti käydä "verissä päin" sillä kenelläkään ehdokkaalla ei onneksi tunnu olevan henkilökohtaisia pyrkimyksiä vaan aitoa halua kehittää nuorisoliittoa. Toivottavasti saamme ammennettua tästä kilvasta ainakin eväitä tulevalle puheenjohtajalle, oli se sitten kuka tahansa.

Kun on työssään paljon ajellut pitkää matkaa on tapanani ollut hyödyntää näitä "hiljaisia" hetkiä joko kännykässä puhuen (on handsfree...) tai sitten tehden tehokasta aivotyötä kulloinkin ajankohtaisten koulutusten, tapahtumien tai muiden vastaavien suunnitteluun. Tampereelta palatessani jouduin turvautumaan tähän jälkimmäiseen, sillä puhelimeni akku on aivan sökönä eikä sallinut kuin yhden puhelun. Toisaalta paluu aikani oli sen verran myöhäinen ettei edes soveltunut laajempaan puhelin terrorisointiin. Matkaa taittaessa sain loistavia ideoita (ainakin omasta mielestäni) alueemme nuorten demareiden kunnallisvaalikampanjaan. Toivottavasti saamme nämä ideat myös käytännön tasolle :-)

Kaikkea sattuu...

Sunnuntain aamulenkki tehty ja lapsi nukkuu, nyt voi siis hetkeksi siirtyä pohtimaan kulunutta viikkoa. Jos joissakin yhteyksissä sanonta "paranee loppua kohden" pitää paikkansa niin ei tässä viikossa ainakaan.

Yleensä varsin puuduttava maanantai näytti tällä viikolla hieman paremman puolensa ja toi mukavan yllätyksen liittyen SDP:n puoluekokous vaaleihin. Itsekin piiritoimistolla pitkän illan viettäneenä olin puolenyön aikaan kotiin tullessani varsin iloinen. Lappeenrannan seudun vaaliyhtymän paras äänisaalis oli iloinen yllätys, kiitos siitä äänestäneille! Jos kuitenkin jotain toivottavaa olisi ollut niin olisihan tältä listalta voinut joku toinenkin nuori läpi mennä. Jos listalla olleesta ehdokkaasta 1/3 on nuoria niin tulos olisi voinut paremmaltakin näyttää.

Puoluekokous "huuman" jälkeen viikko jatkui arkirutiineilla. Tiistai illan tanssi treenit, liittokokouksen uurnavaali valmisteluja, kevätkokous ilmoitus lehteen ja käytiin myös nauttimassa auringosta ja kevätmarkkinoista. Sitten alkoi se loppu huipennus, joka ei siis tällä kertaa ollut missään määrin myönteinen. Torstai iltana pikku "Iita" oli nuhainen ja siitä alkoi taas yhden flunssan sairastaminen. Jotenkin se vaan on niin kurja katsoa kun pieni on kipeä eikä raukka osaa muuta olla kuin äkäinen. Teho-tätien (siskojeni 6- ja 8v) seura perjantain yökylä vierailun merkeissä kyllä vähän Venlaakin piristi, mutta tyttöjen lähdettyä on ollu surupuserossa ja nenä vaan entistä enemmän tukossa eikä luonnollisesti unikaan hyvin maita.

No eipä ollut sitten tämä sairastelu viikon ainut murhe vaan kaiken huippuna lauantain uutinen Metallin vaaleista. Tässä on siis lähdettävä parin tunnin kuluttua uurnavaalipaikalle seisoskelemaan siltä varalta, ettei joku ole uutisia kuullut ja sattuu paikalle tulemaan (joka on mielestäni todella epätodennäköistä). Mielelläni toki jäseniä palvelen, mutta tilanne vaan tuntuu nyt niin käsittämättömältä. Tietäen urakan, joka on ammattiliiton vaalien merkityksen selvittämisessä jäsenille ja äänestämään kannustamisessa, on tämä tilanne varsin kurja. Mikään surkuttelu ei tietenkään auta vaan täytyy toivoa, että kun tieto nyt tulee kuinka vaali tullaan suorittamaan, olisi jäsenillä vielä intoa äänestää. Koska vika ei ole Metallin eikä etenkään niiden, jotka ovat ehdokkaiksi asettuneet ja osoittaneet kiinnostusta asioihimme vaikuttaa, toivoisin, että sotkusta huolimatta äänestämään lähdettäisi myös myöhemmässä ajankohdassa. Tiistaihin asti nyt siis odotellaan, että miten uusiksi nämä huhtikuun suunnitelmat vielä menevätkään...

No jos sitten loppuun jotain todella positiivista niin aurinko on näyttäytynyt täälläpäin tällä viikolla ihmeellisen usein ja saanut todella odottamaan lumien sulamista ja kesää. Auringon paisteen innoittamana siivosin jopa autoni (takakonttia myöten) ja tämä on siis jotain todella edistyksellistä, kuten kaikki kyydissäni joskus olleet tietävät :-)

Sunnuntaita ja jäsendemokratiaa

Olen hieman harmissani seurannut tätä keskustelua jäsendemokratiasta. Harmissani en suinkaan ole siksi,että jäsendemokratia on puheenaiheena vaan siitä, että keskustelu tuntuu keskittyvän vain ja ainoastaan puolueen puheenjohtajan valinnan ympärille. Kannatan toki itsekin jäsendemokratian lisäämistä, ilmanmuuta, mutta toivottavasti väki osallistuisi yhtä innokkaasti vaikka puoluekokouksen asiakirjojen kommentointiin tai vaikuttamiseen paikallisyhdistyksissä. Jokseenkin tuntuu oudolta, että puolueen uudistuminen tai kehittäminen olisi vain ja ainoastaan puheenjohtajakysymys.

Jäsendemokratiaa lisäisi mielestäni jäsenäänestys hoppuilun sijaan huomattavasti paremmin se, että keskustelisimme esimerkiksi siitä, miten työväenyhdistysten kokouksista tehtäisiin keskustelevampia ja houkuttelevampia. Mahdollisuuksia kun on vaikka vaikuttaa kunnalliseen päätöksentekoon. Harvemmin vaan ovat nämä paikallisyhdistysten kokoukset kovinkaan runsaslukuisia.

Vai olisikohan sittenkin parempi, että ihmiset voisivat vaan kotiaskareiden välillä ilmoittaa mielipiteensä vaikka netin kautta ja jatkaa ruuan laittoa. Voisihan tämä toki itsellekin sopia, eipä tarvitsisi järjestellä lastenhoitoa jos kokoukset ja päätökset tehtäisi vaan postitse tai internetin välityksellä. Sepä vasta uudistuksellista olisikin. Jos nyt sitten leimaudun vanhakantaiseksi niin menköön, mutta kyllä itse ainakin kaipaan politiikkaan keskustelua ja yhteisöllisyyttä. Olin taannoin kovin iloinen Lappeenrannan työväentalolla järjestetystä tilaisuudesta, jossa yhdessä keskustelimme puoluekokousasiakirjojen sisällöstä sekä niiden kommentoinnista. Mielipiteeni tulivat kuulluiksi ja oli mahdollisuus vaikuttaa, jäsendemokratiaahan sekin...

Syksyn vaalit jo vahvasti mielessä

Edessä on monella tapaa mielenkiintoinen kevät. Vaikka talven (jos tätä nyt voi talveksi kutsua) harmaus ei vielä ole takana on kevään aurinkoa odotellessa suunnattava panoksia myös tulevaan syksyyn. Kunnallisvaalit ovat meille demareille tärkeä haaste, kuten toki kaikki vaalit, mutta ennenkaikkea nyt kun on aika näyttää todelliset kykymme eduskuntavaalien tappion jälkeen.

Itse olen ollut todella iloinen nuorten aktiivisuudesta alueellamme, jo nyt on hyvää tekemisen tuntua syksyä silmällä pitäen. Vaalivuosi tuo esiin taas aivan uutta väkeä ja koska kyseessä ovat kunnallisvaalit on myös nuoria ehdokkaita useampia. Me -henki, joka eduskuntavaaleissa jäi liikaa vain mainosten sloganiksi tuntuu tällä kertaa todelliselta. Vaikka nuorten ehdokkaiden haasteet ovat varmasti taas vaalibudjeteissa tai lähinnä niiden olemattomuudessa voimme koota voimiamme monella muullakin tapaa. Vaikka vaaleihin on vielä aikaa, tarvitaan nuorten, vähemmän tunnettujen ehdokkaiden esiintuloa jo varhaisessa vaiheessa. Tässä ovat hyvänä apuna facebook, kotisivut ja muut foorumit netissä, mutta tarvitaan myös todellisia kohtaamisia. Työ on nyt hoidettava niin ettei kenenkään nuoren demariehdokkaan tarvitse näissä asioissa yksin painia. Vaikka kevät sisältääkin monia tärkeitä haasteita politiikan saralla, on yksi tärkeimmistä oltava jo tässä vaiheessa tulevat kunnallisvaalit.

Hyviä ideoita ja vaalitempauksia ei kannata säästellä vaan levittää rohkeasti keskuudessamme eteenpäin, toivottavasti tähän levitystyöhön löytyy hyviä kanavia. Mitä enemmän idearikkaita, yhteiskunnallisesti valveutuneita ja fiksuja nuoria demareita kunnissa päättäjiksi valitaan sitä valoisampia aikoja on odotettavissa :-)

Demarinuorten puheenjohtajakilpaan

Minulle esitettiin viime viikolla varsin mielenkiintoinen kysymys, jota olen tässä viikon verran sulatellut. Asiaa tarkoin harkittuani olen päättänyt vastata myönteisesti ja lähteä mukaan Demarinuorten puheenjohtajakilpaan. Kysymys ei tietenkään ole ollut vain pohdintaa kielteisen tai myönteisen kannan välillä vaan ennen kaikkea itsetutkiskelua sen suhteen, mitä minulla olisi tälle liikkeelle tarjota.

Sen sijaan, että puheenjohtajakilpa nuorisoliikkeessä keskittyy kysymyksiin siitä, mikä on ehdokkaiden kanta maataloustukiin tai puolutusmäärärahoihin toivoisin keskustelua käytävän ennemminkin siitä, miten demarinuorista tehdään houkutteleva nuorisoliike. Toki demarinuorilla tulee olla osaamista ja näkökulmaa yhteiskunnallisissa kysymyksissä, mutta ennen kaikkea haasteemme on nuorten poliittisen innon herättämisessä, siinä kuinka demarinuorten arvot ja esiintulot puhuttelevat tämän päivän nuoria.

Oma taustani on vahvasti ay-liikkeessä ja sitä taustaa myös suuresti arvostan. Kokemusta nuorten parissa työskentelyyn on kertynyt usean vuoden ajalta, joka antaa näkemystä tämän päivän haasteisiin nuorten keskuudessa. Äitinä, tavallisena amiksen käyneenä duunarina ja järjestötyössä mukana olleena jalat ovat tukevasti maassa ja arvot elämän perusasioissa.

Tässä kilvassa näen myös vahvuutenani alueellisuuden ja piiritason toiminnan haasteiden ymmärtämisen. Päätöksiä tehdään, ja toimintaa on myös Hakaniemen ulkopuolella ja näin toivon olevan myös jatkossa.

Koska puheenjohtajakilpaan on useita ehdokkaita toivon, että tilanne kannustaa nyt demarinuoria aktiiviseen poliittiseen keskusteluun nuorisoliikkeemme tulevaisuudesta sekä runsaslukuista osallistumista kevään liittokokoukseen!

Kuka omistaa ympäristöarvot?

Jos SDP ei ole aina onnistunut kääntämään vahvuuksiaan voitoksi niin ei se näytä olevan helppoa Vihreillekään. Sen sijaan että Vihreät voisivat nyt olla innoissaan siitä, miten heille vahvat ympäristöarvot ovat saaneet laajaa kannatusta, tuntuu sävy olevan ennemmänkin "Kuka varasti Annin porkkanat". Ympäristö- ja ilmastokysymys on muutakin kuin ydinvoiman kannattaminen tai vastustaminen. Jokainen ihminen, oli sitten politiikassa mukana tai ei, kantaa varmasti huolta maailmamme tulevaisuudesta ja luonnollisesti näin tekevät myös demarit. Koska SDP ei ole "yhden asian puolue" vaan kansanliike, lähtevät myös ympäristökysymykset ihmisiin, ja ihmisten toimintatapoihin vaikuttamisesta.

Toki tuossa taannoin itseänikin hieman huvitti kuinka oikealla oltiinkin yhtäkkiä niin työväenpuoluetta ja -presidenttiä, mutta hallituksen toimet ovat hyvin osoittaneet näiden esiintulojen todenmukaisuuden. Sen sijaan, että ympäristökysymykset olisivat demareille vaalitemppu, halutaan keskuudessamme oikeasti vaikuttaa näihin asioihin. Ympäristökysymyksiin vaikuttaminen on ainakin minulle demarina tärkeä asia. Ehkä en ole valmis köyttämään itseäni ydinvoimalan porttiin, mutta harvemmin sitä Vihreitäkään vappumarssilla kohtaa. Jospa yritettäisi vaikka yhdessä tätä palloa pelastaa.

491 kertaa tärkeää ay-asiaa...

Taas yksi syy olla tyytyväinen, sain juuri ammattiosastomme jäsenpostituksen tehtyä. Ei mikään ihan pieni homma, 491 kirjettä, mutta en valita, itse olen hommani valinnut :-) Ja kun oikein positiivisesti ajattelee niin parin vuoden päästä voi sanoa että "Mitä jos Venla lähetettäisi joulupukille vähän kirjeitä" ...saa sitten apuja postimerkkien liimailuun. (jos joku on jo puhelin korvalla kilauttamassa pelastakaa lapset ry:lle, niin haluaisin muistuttaa että mieto huumori lienee näissä blogeissakin sallittua)

Niin kovasti toivon, että posti todella tavoittaa ihmiset ja saa aikaan edes sen, että osastossamme innostutaan äänestämään tulevissa liittokokousvaaleissa. Iloinen olisin siitäkin jos kirjeellä tiedoksi saatetut ammattiosaston tapahtumat saisivat entistäkin suurempaa osaanottoa. Ja jos oikein vähään ollaan tyytyväisiä niin puuttuisi vaikka joku edes kirjotusvirheisiin joita tiedotteeseen varmasti minulta jäi. No vähään ei tietenkään olla tyytyväisiä vaan innolla odotellaan ihmisten aktivoitumista ja vahvaa vaikuttamista Metallin liittokokousedustajien valinnassa... Se oli siis nro 32 ja autoalan valtakunnallinen vaalipiiri ;-)

Kivan päivän ilta

Niin mukava päivä takana, että on suorastaan vaikea sanoiksi pukea. Tätä intoa on tänään antanut mahtava opiskelija porukka, joka loistavasti osallistui pitämääni esiintymistaidon koulutukseen. Eipä voinut taas muuta todeta kuin, että "amikset on ammattilaisia" :-)

Koulutuksen lumoista sitten toverilliseen kokoukseen, joka sekin jo osaanottajien runsaudella sai intoni vaan kasvamaan. Mukavaa keskustelua, hyviä päätöksiä ja uusia demarinuoria... Ei huono saldo aivan tavalliselle keskiviikko päivälle.

Kokouksen jälkeen kotona odotti vielä lämmin sauna, mitä muuta voisi päivältä enää toivoa. Tällaisista päivistä sitä saa taas vastauksen itselleen siihen, mikä saa olemaan niin monessa mukana.

Viimein...

Koska aina on vaikea pohtia mistä aloittaa niin totean vain nyt voisi moni opiskelijani olla "äidistä" ylpeä. Jos "irg-galtsu" on minulle edelleen varsin vieras käsite niin eikös tämä nyt kuitenkin kerro jotain edistyksellisyydestä :-)

Siinä missä en ole koskaan ollut kovinkaan tarkka kodin siivouksesta en myöskään tekstiä tuottaessa kirjotusvirheistä, joten annettakoon sekin anteeksi. Pahimmista ajatushäiriöistä aion syyttää äitiyden tuomaa keskittymisen puutetta, jos siis joskus kummastelet ajatuksiani, syynä on todennäköisesti kiire poistaa lapsen kättä kukkaruukusta ja siinä kiireessä väärään ajankohtaan painettu "julkaise teksti".

Koska tämä rakas tyttäreni ei vielä ole kovin valmis keskustelemaan politiikasta äitinsä kanssa, voi hyvinkin olla, että käytän tätä kanavaa omien poliittisten tuntojen läpi käymiseen... Jostain syystä kotona olo aiheuttaa minun kaltaiselle tekevälle naiselle pientä tuskaa. Nautin toki ihanan lapseni seurasta, mutta kun on tottunut elämään ja tekemään ihmisten kanssa on kotona välillä vähän turhan "hiljaista". Mutta tästä se nyt lähtee, tämäkin ajatusten purku...